Huhhuh! Eka postaus käynnistyy :))

Heh, varmaan 2 tuntia tappelin ton suunnittelutyökalun kanssa, ai että nyt on ihanaa kun vihdoin ja viimein kolmas, onnistunein blogini on valmis! :D Pitkään on ollut jo suunnitteilla kolmas blogi, muut blogit kun on mennyt aina mönkään.. No, onneksi nyt on valmis! :)
Juu-u, taas sitä mennään... Toivottavasti nyt rupeen kunnolla kirjottelemaan tänne kun näin hieno blogikin on saatu aikaseks.. Muistilappu otsaan että muistan B-)

Nojuu, kuulumisia.. hmm.. Ekaksi pomppaa mieleen se että mun rakas (uusi) kissaneitini Suri on jo kolmatta yötä kateissa. Se avas itse ikkunalaudalta käsin parvekkeen oven ja hupskeikkaa sinne meni. Ei todellakaan kiva. Yleensä se on max. 2 yötä ja mouruaa kaiken aikaa niin että varmasti kuulee missä se viipottaa. Ja yleensä se viipottaa lähiympäristössä.
Vaan ei nyt. Mä huhuilin sitä aamulla pitkään, kävin pitemmällä kuin minne se yleensä menee. Ei kuulunut edes mouruamista. Ruokapurkit on seissy parvekkeella koskemattomina (okei se yks siili syö sieltä kokoaika kupin tyhjäks) ja minkäänlaisia elonmerkkejä ei oo löytynyt. ;(( Aamulla pillitin itteni itsesääliin ja mielikuvitus alko laukata: Jos joku on tehny sille jotain pahaa ja satuttanu sitä.
 Kuten mä FB:ssä toistelin, mä en anna ikinä itselleni anteeks sitä, jos joku on satuttanut sitä tai se on kuollu. En ikinä. Ei se tietysti mun vika ollut että pääsi vapaaksi.. tai no, koska sillä oli kiima niin se halus kokoaika ulos, mut en tietenkään päästäny. Kävin sen kanssa ulkona pari ekaa päivää kun se tuli meille, mut sen jälkee "innostus" lopahti enkä enää käyny.
Mun äiti on uskovainen, ja ehkä mäkin vähän, joten pyysin siltä rukouspyyntöä, että Suri-rakkaani löytyisi terveenä ja hyvinvoivana. Toivottavasti ne yläkertalaiset kuulee rukouksia..
Suri, oikealtaan nimeltään Surviver (=selviytyjä) on pelastettu löytökissa. Ystäväni (29v) löysi Surin nälkiintyneenä hevostallilta hiirenraatojen keskeltä. Kaiken lisäksi raukkaparka oli viimeisillään raskaana.
Ystäväni otti kisun mukaansa ja ruokki siitä hyvinvoivan. Muutaman päivän kuluttua sen ottamisesta se synnytti yhden suloisen poikapennun.
Ystäväni kasvatti emoa ja pentua muiden eläintensä keskellä (käärme, hamsteri, kissoja, koiria, hän on hyvin eläinrakas ja huolehtii eläimistään ERITTÄIN hyvin)
Sitten, minä tapasin tämän ystäväni siinä yhteydessä, kun olin löytänyt hänen kadonneen kissansa. Ystäväni etsi Surille loppuelämän kotia, ja meille tämä kaunis ja viisas eläin tuli.

Ja nyt se on kadonnut. Mä niin toivon kaikilta enkeleiltä ja Jumalalta ja Jeesukselta että se löytyis. Mä en haluu menettää sitä.

Sori, Suri ei malta pysyä paikallaan..

Tuossa se muru on <3

Muuten ihana kuva, sumea vain ._.

Juu, on huono kuva mutta tuossa sen ruumiista kokokuva.

Surin suloinen poikapentu Tinttarella ;)

Njam!

Rakas Nala-enkeli <3, joka jäi auton töytäisemäksi (kuoli sisäiseen verenvuotoon)

Nam :P

Toivottavasti tykkäätte ulkoasusta ja kuvista. Jos teitä häiritsee jokin asia tässä blogissa (kirjoitustyylini, värit yms.) ilmoita niin voidaan katsoa mitä tehään :)
Suri, tule kotiin! <3

Ai niin, tämä on koskettava teksti.. Kolahtaa omalle kohdalle liian hyvin..

Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Nala, ole iloinen siellä Sateenkaarisillan tuolla puolen..